Suolaisen vesiakvaarion pH-taso on useimpien meriakvaarionhoitajien jatkuva huolenaihe. Kun pelkkien kalojen akvaariossa elävät eläimet voivat sietää melko laajoja pH-tasojen vaihteluja ilman suurempia haittoja, riutta-akvaariossa, jossa on sekä kaloja että selkärangattomia, elävät eläimet ovat erittäin riippuvaisia siitä, että pH-taso pysyy jatkuvasti oikealla alueella vain selviytyäkseen, puhumattakaan kukoistuksestaan. Hyväksytty pH-taso perus-suolavesijärjestelmässä on 7,6-8,4, mutta riutta-altaat ovat herkempiä, ja siksi ne on pidettävä pH-asteikon korkeammassa päässä, 8,0-8,4.
Jotta pH:ta voidaan hallita tai säätää, on ensin ymmärrettävä, mitä se on. Vaikka ionien vuorovaikutuksen kemian ymmärtäminen voi olla monimutkaista, pH:n ymmärtäminen ei ole vaikeaa.
pH:n perusselvitys
pH (vetypitoisuus) on yksinkertaisesti minkä tahansa liuoksen happamuuden tai emäksisyyden mittaaminen. pH-arvoa 7 pidetään ”neutraalina”, ei happamana eikä emäksisenä, kun taas pH-arvo yli 7 on emäksinen tai ”emäksinen” ja alle 7 on hapan.
Suolavesijärjestelmän veden normaali suuntaus on, että pH laskee alaspäin eli happamoituu, mikä johtuu happojen lisäämisestä akvaarioon. Nämä hapot ovat peräisin useista lähteistä, joista tärkeimmät ovat:
- Riittävän kaasunvaihdon puutteesta johtuva hengityksen aiheuttama ylimääräinen hiilidioksidi (CO2).
- biologisesta suodatuksesta (nitrifikaatio) peräisin oleva typpihappo.
- aineenvaihduntajätteistä peräisin olevat orgaaniset hapot
Hengitys ja aineenvaihduntajätteet ovat tietenkin luonnollinen osa merta. Syynä siihen, että meriveden pH ei muutu, on kuitenkin se, että vesi sisältää useita kemikaaleja, kuten bikarbonaattia, kalsiumia, karbonaattia, boraattia ja hydroksidia, jotka kaikki toimivat luonnollisina ”puskureina”, jotka hidastavat pH:n laskua.
Miten emäksisyys sitten liittyy tähän kaikkeen? Sitä, missä määrin liuos säilyttää pH-arvonsa, kun siihen lisätään happoa, kutsutaan liuoksen ”emäksisyydeksi”. Akvaarioihin liittyviä termejä ovat karbonaatti- tai kalsiumkovuus ja sen saksalainen vastine KH tai dKH. Merivedessä olevien ”puskurien” määrä määrittää emäksisyyden.
Kun suolavesijärjestelmän pH alkaa laskea, se on merkki siitä, että puskurit ovat kulumassa loppuun, ja se osoittaa, että happamuuden lisääntyminen on korjattava.
Tapoja pH-ongelmien korjaamiseksi
- Helppoja menetelmiä pH:n nostamiseksi on lisätä ruokasoodaa tai kaupallista pH:n säätötuotetta.
- Korkean pH:n alentamiseksi nopeat ratkaisut ovat etikan tai sitruunamehun lisääminen tai kaupallinen pH:n alentamistuote.
- pH:n vakauttamiseksi yleisesti hyväksytty ja hyväksi havaittu menetelmä on edelleen säännölliset osittaiset vedenvaihdot. Tämä ei ainoastaan virkistä luonnollisia puskureita vaan myös palauttaa akvaarion veden hivenaineita. Tietenkin pH:n laskun syiden vähentäminen on aina viisasta. Poistamalla säännöllisesti kaikki syömättömät ruoat ja kalajätteet akvaariosta voidaan pitkälti hidastaa pH:n laskua.
- Käytä yksinkertaista annostelijaa, joka lisää automaattisesti puskureita sekä kalsiumia, jodia, muita tärkeitä hivenaineita ja lisäaineita.
- Kalsiumreaktorin asentaminen, vaikka se onkin kalliimpi vaihtoehto, voi tarjota vaivattoman ratkaisun radikaalien pH- ja alkaliteettiongelmien hallintaan.
Pidä mielessä, että kaikki suuret pH-tason säädöt akvaariossasi tulisi tehdä hitaasti. pH:n nostaminen 7,4:stä 8,4:ään muutamassa minuutissa voi aiheuttaa pH-sokin lähes kaikille suolaisen veden kaloille (ja selkärangattomille), mikä voi aiheuttaa kuoleman. Jos teet suuria muutoksia, tee ne hitaasti, kuten tekisit totuttaessasi uusia tulokkaita akvaarioon.
pH-ongelmien ehkäiseminen
Suolaveden pH pysyy tasaisena ilman ulkoisia tekijöitä. Jos näin on, miksi suolavesiakvaariosi pH-arvo muuttuu ja laskee yleensä? Useimmissa tapauksissa pH:n lasku johtuu ammoniakin tuotannon ja vähentämisen tuottamasta haposta. Ammoniakkia syntyy akvaarion eläimistä, kun ne syövät ravintoa ja tuottavat jätettä (enimmäkseen detritusta), joka sitten hajoaa. Myös säiliön pohjalle jäänyt syömätön ruoka tuottaa ammoniakkia hajotessaan. Sama pätee kaikkiin kuolleisiin eläimiin, jotka on jätetty säiliöön.
Säännöllinen akvaarion huolto-ohjelma, jossa poistetaan kalojen jätteet ja syömättä jäänyt ruoka, sekä osittaiset vedenvaihdot uudella suolavedellä pitävät yleensä akvaarion pH:n oikealla tasolla ja tekevät pH:n säätämisestä historiaa.
