Lyijy on vaarallinen aine, joka koirien nauttimana voi aiheuttaa useita vakavia seurauksia, kuten anemiaa, ruoansulatuskanavan häiriöitä, letargiaa ja anoreksiaa sekä neurologisia tai käyttäytymismuutoksia. Vaikka lyijymyrkytys on harvinainen, sitä voidaan hoitaa, jos se diagnosoidaan nopeasti ja hoidetaan huolellisesti.
Mikä on lyijymyrkytys?
Lyijy, myrkyllinen aine, joka on tullut kaikkialle vanhojen talojen maalien mukana, on metalli, jolla on monia ominaisuuksia. Vaikka sitä ei käytetä tuotteissa yhtä yleisesti kuin sitä lisättiin erilaisiin kotitaloustuotteisiin 1900-luvun alkupuolella.
Suun kautta nautittuna lyijy on vaarallisinta koirille, mutta se voi imeytyä myös joutumalla kosketuksiin ihon kanssa tai hengitettynä. Pennut ja nuoremmat koirat voivat olla alttiita tutkimaan nuolemalla ja puremalla uusia esineitä voivat olla erityisen alttiita lyijymyrkytykselle. Jos vanhassa kodissa tehdään rakennustöitä, esiin voi tulla vanhoja lyijymaalikerroksia ja lyijyä sisältävää kipsiä. Uteliaat pennut voivat saada uteliaisuutensa valtaan ja kuluttaa vahingossa lyijyä pureskellessaan remonttipaikan lähellä olevia roskia. Vaikka maali on yleisin ja tunnetuin lyijymyrkytyksen lähde, sitä voi löytyä myös leluista, paristoista, golfpalloista, ammuksista, juotosvälineistä, kalastussinkoista ja keraamisista lasitteista.
Lyijymyrkytyksen merkit
Lyijymyrkytyksen oireet voivat aiheuttaa äkillistä oksentelua ja ripulia, velttoutta ja ruokahaluttomuutta. Nämä oireet voivat olla akuutteja tai ne voidaan havaita hitaammin riippuen altistumisen tasosta. Neurologisia oireita ovat mm. koordinoimaton kävely (ataksia), kouristukset, vapina ja muut äkilliset käyttäytymismuutokset, kuten piiloutuminen ja aggressiivisuus.
Lyijymyrkytyksen merkit koirilla
- Oksentelu
- Ripuli
- Velttous
- Vähentynyt ruokahalu.
- Ataksia (koordinoimaton kävely)
- Kohtaukset
- Vapina
- Vatsavaivat
Lyijymyrkytyksen syyt
Yleisimmin koira nielaisee lyijyhiukkasia pureskelemalla tai nuolemalla lyijykappaletta. Myös vanhoilla rakennustyömailla touhuavat lemmikit voivat altistua lyijylle ja niellä lyijyhiukkasia myöhemmin harjatessaan. Kun lyijy joutuu elimistöön, se imeytyy pääasiassa ruoansulatuskanavan kautta. Mahalaukun happamuus muuttaa lyijyä ja lisää sen imeytymistä entisestään.
Lyijymyrkytyksen diagnosointi
Jos epäilet, että lemmikkisi on syönyt lyijyä sisältävää esinettä, vie koirasi lähimpään eläinlääkärin päivystykseen. Lemmikkisi tarvitsema sairaanhoito ja sairaalahoito tehtäisiin ympärivuorokautisessa laitoksessa. Hätäklinikalle meneminen olisi nopein tapa varmistaa, että lemmikkisi saa hoitoa.
Eläinlääkäri voi parhaiten selvittää, miksi lemmikkisi käyttäytyy sairaasti, antamalla yksityiskohtaisen historian ja lyijytuotteen määrän, jolle lemmikkisi on altistunut tai jota se on nauttinut. Maininta siitä, onko kotiasi hiljattain remontoitu, voi olla tärkeä yksityiskohta, joka auttaa määrittämään, onko lemmikkisi altistunut lyijylle. On myös tärkeää ilmoittaa eläinlääkärille, jos epäilet koirasi nauttineen lyijyä sisältäviä aineita ja niiden määrää. Eläinlääkäri aloittaa fyysisellä tutkimuksella ja yhdistää sen annettuun anamneesiin. Hän voi suositella röntgenkuvausta, verikokeita ja virtsanäytteenottoa. Yksi lyijyn myönteinen puoli on se, että koska lyijy on metallia, se voidaan havaita röntgenkuvassa, jos lemmikki on syönyt kiinteän esineen, kuten kalastussinkerin.
Hoito vaihtelee nautitun määrän ja lemmikkisi sairauden oireiden mukaan. Joillakin lemmikkieläimillä, joilla voi olla hengenvaarallisia oireita, kuten kouristuksia, eläinlääkäri pyrkii vakauttamaan niiden tilan mahdollisimman hyvin. Muissa vakaammissa tapauksissa eläinlääkäri voi määrittää, onko lyijylähde mahdollista poistaa joko oksentamalla lemmikkieläin, tekemällä endoskopian tai leikkauksen, jos se on perusteltua. Vaikka lyijyobjekti poistettaisiinkin, lemmikkisi tarvitsee silti tukihoitoa, johon kuuluu yleensä nesteitä, pahoinvointia ja oksentelua estäviä lääkkeitä sekä lihasrelaksantteja tai kouristuksia estäviä lääkkeitä, jos se on tarpeen. Kelatoivat lääkkeet ja jotkin antasidit voivat auttaa sitomaan metallia elimistössä, jotta myrkyllisyys ei lisääntyisi. Näitä lääkkeitä käytetään yleensä eläinlääketieteellisessä sairaalassa, ja niitä on käytettävä hyvin varovaisesti. Eläinlääkäri voi määrätä erityisiä laboratoriokokeita, joilla tutkitaan lyijyn pitoisuuksia veressä, mutta näitä kokeita ei yleensä tehdä sairaalassa, vaan ne on lähetettävä ulkopuoliseen laboratorioon.
Kunniamaininta lyijyn vaarojen selvittämiseksi koskee koiria, jotka syövät haulikon hauleilla ammuttuja villieläimiä. Jos sinulla on aktiivinen koira, joka liikkuu siellä, missä metsästäjät ovat käyneet, ole aina varovainen, jos pentusi alkaa pureskella juuri löytynyttä raatoa. Näiden haulikonhaulien nieleminen aiheuttaa myrkytyksen myös lemmikille.
Viime kädessä paras tapa torjua lyijymyrkytyksen aiheuttama hätätilanne on olla ennakoiva ja tietää, mihin materiaaleihin pentusi voi päästä käsiksi. Se on turvallisempaa kaikille lemmikkieläimille, mutta koska lyijy on tunnettu myrkky, lemmikkieläinten omistajien on oltava tietoisia siitä, mitä heidän omassa kodissaan voi olla.
