Tässä artikkelissa Laajenna
- Mikä on kissan virtsan pH?
- Normaali pH
- Korkea pH
- Matala pH
- Ruokavalio ja pH
- Mittaus
- Muut tekijät
Kissan virtsan pH on mittaustulos, joka kuvastaa kissan virtsateiden terveyttä. Jos pH on liian korkea tai matala, kissoille voi muodostua virtsakiteitä tai -kiviä. Kissan ruokavalio ja terveydentila voivat vaikuttaa kissan virtsan pH-arvoon. Tässä on kissan virtsan pH:n toivottu vaihteluväli ja miten nämä luvut korreloivat kissan virtsateiden terveyteen.
Mikä on kissan virtsan pH?
pH on minkä tahansa aineen happamuuden tai emäksisyyden mitta. pH-asteikolla 7 on neutraali. Alle 7:n arvot ovat happamia, kun taas yli 7:n arvot ovat emäksisiä. Virtsan – olipa kyseessä sitten ihmisen tai kissan – pH-arvo voi merkitä eroa terveyden ja sairauden välillä.
Kissat ovat erityisen alttiita pH-ongelmille. Kun pH-arvo on liian korkea tai matala, kissan virtsaan voi muodostua kiteitä. Kiteet voivat yhdistyä virtsan muihin aineisiin ja muodostaa hiekkaa ja kiviä, jotka aiheuttavat ärsytystä, verenvuotoa ja/tai tukkeutumista.1 Kissa, jonka virtsaputki (putki, joka johtaa virtsan pois kehosta) on tukossa, kuolee ilman nopeaa hoitoa.
Virtsan ominaispaino koirilla ja kissoilla
Normaali kissan virtsan pH
Kissan virtsan pH-arvo on normaalisti ja terveellisesti noin 6,3-6,6, vaikka se voi vaihdella tietyissä olosuhteissa.2 Kissat tarvitsevat hapanta virtsaa virtsateiden terveyden ylläpitämiseksi. Mitä alhaisempi pH on, sitä happamampi virtsa on.
Virtsan korkea pH
Emäksisen virtsan pH on korkeampi (yli 7), ja se voi johtua virtsatieinfektioista tai ruokavaliosta.3 Virtsasta tulisi analysoida bakteerien ja valkosolujen esiintyminen. Tämän alueen ylittävä pH voi johtaa struviittien eli magnesiumammoniumfosfaattikiteiden kasvuun.
Virtsan alhainen pH
Normaalia alhaisempi pH voi olla liian hapan. Tämä voi johtua munuaissairaudesta tai ruokavaliosta.4 Kissojen matala virtsan pH voi johtaa kalsiumoksalaattikiteiden muodostumiseen.
Miten ruokavalio vaikuttaa kissan virtsan pH:han
Runsaasti eläinproteiinia sisältävä kissanruoka vaikuttaa virtsaan happamoittavasti, kun taas kasvis- tai maitopohjainen ruokavalio aiheuttaa korkeamman pH:n (emäksinen virtsa).3 Koska kissan virtsan pitäisi olla hieman hapanta (ja koska kissat ovat pakollisia lihansyöjiä), ne viihtyvät hyvin runsaasti eläinproteiinia sisältävällä ruokavaliolla.
Tässä artikkelissa Laajenna
Mikä on kissan virtsan pH?
Normaali pH
Korkea pH
Matala pH
Ruokavalio ja pH
Mittaus
Muut tekijät
Kissan virtsan pH on mittaustulos, joka kuvastaa kissan virtsateiden terveyttä. Jos pH on liian korkea tai matala, kissoille voi muodostua virtsakiteitä tai -kiviä. Kissan ruokavalio ja terveydentila voivat vaikuttaa kissan virtsan pH-arvoon. Tässä on kissan virtsan pH:n toivottu vaihteluväli ja miten nämä luvut korreloivat kissan virtsateiden terveyteen.
Mikä on kissan virtsan pH?
pH on minkä tahansa aineen happamuuden tai emäksisyyden mitta. pH-asteikolla 7 on neutraali. Alle 7:n arvot ovat happamia, kun taas yli 7:n arvot ovat emäksisiä. Virtsan – olipa kyseessä sitten ihmisen tai kissan – pH-arvo voi merkitä eroa terveyden ja sairauden välillä.
-
Kissat ovat erityisen alttiita pH-ongelmille. Kun pH-arvo on liian korkea tai matala, kissan virtsaan voi muodostua kiteitä. Kiteet voivat yhdistyä virtsan muihin aineisiin ja muodostaa hiekkaa ja kiviä, jotka aiheuttavat ärsytystä, verenvuotoa ja/tai tukkeutumista.1 Kissa, jonka virtsaputki (putki, joka johtaa virtsan pois kehosta) on tukossa, kuolee ilman nopeaa hoitoa.
-
Virtsan ominaispaino koirilla ja kissoilla
-
Normaali kissan virtsan pH
-
Kissan virtsan pH-arvo on normaalisti ja terveellisesti noin 6,3-6,6, vaikka se voi vaihdella tietyissä olosuhteissa.2 Kissat tarvitsevat hapanta virtsaa virtsateiden terveyden ylläpitämiseksi. Mitä alhaisempi pH on, sitä happamampi virtsa on.
-
Virtsan korkea pH
-
Emäksisen virtsan pH on korkeampi (yli 7), ja se voi johtua virtsatieinfektioista tai ruokavaliosta.3 Virtsasta tulisi analysoida bakteerien ja valkosolujen esiintyminen. Tämän alueen ylittävä pH voi johtaa struviittien eli magnesiumammoniumfosfaattikiteiden kasvuun.
